Meillä yksivuotiaatkin tiskaa

Yötöissä täällä jälleen. Lisäsin FP:n

Tänään oli taas aikamoinen päivä, siis ihan mukava päivä kylläkin. Aamu alkoi aikaisin Nicholaksen hammaslääkärillä; hän sai kauan odotetut "raudat" (siis miksi sitä kutsutaan jos vehje onkin silikonia?) ja yritimme totutella möhkäleen pitämiseen suussa tukehtumatta. Se suussa puhuminen ei vielä oikein onnistu, joten puheripulin omaavan esikoisen piti ottaa oikomisvehje suusta noin puolen minuutin välein. No, yhteenlaskettuna harjoittelusekunneista tulee ehkä muutama minutti; kyllä kai me saamme nostettua pitoajan hitaasti siihen kahteen tuntiin päivässä plus yöt...
 

Tällä viikolla alkoi iltapäiväkerhot, ja tänään oli siis Olivian toinen kerta kerhossa. Hän ei saanut tänään paniikkikohtausta kerhon ovella, koska oli saanut ottaa pillimehun mukaan eväslaukkuunsa. Suuret on ilot pienistä asioista! Pitää muistaa ostaa lisää pillimehuja, koska tämä yksi oli vain ylijäämää kesälomareissuilta. Iltapäiväkerhon aikana ehdin käydä naapurissa kahvittelemassa pikkuisten kanssa. Vuorottelemme naapurin kanssa eskarilaisten ja kerholaisten kuljetuksissa mikä helpottaa elämää kummasti. Tänään oli minun vuoro hakea ja unohdin yhden lapsen! Siis sen naapurin lapsen tietenkin. En eskarilaista vaan ekaluokkalaisen, joka jäi koululle odottamaan äitiään. Soitin ihanalle esikoiselleni ja sain tietää että hän oli huomannut tilanteen ja lähettänyt jo naapurin pikku ekaluokkalaisen kävelemään kotia erään vanhemman oppilaan seurassa. On minulla fiksu poika! Selvästi joutunut ottamaan hiukan vastuuta tässä taloudessa, mutta onko sekään hyvä asia? Yhdeksänvuotiaana?
  

Tänään minullakin alkoi koulu. Sain vietyä lapset erääseen ihanaan perheeseen illaksi. Upeaa että joku tarjoutuu ottamaan kuusi lasta hoitoon omiensa lisäksi! Tämä oli tutun tuttu, mutta koulun jälkeen kahvitellessamme tajusimme että olivat meidänkin polkumme törmänneet joskus kymmenisen vuotta sitten. Tänä iltana oli siis ensimmäinen koulutuntini, etäkurssin "pohjatunti" eli saimme ohjeet kurssin itsenäiseen suorittamiseen. Tuntui tyhmältä ajaa puolen tunnin matka koululle kahdenkymmenen minuutin perehdyttämistä varten, mutta oli se sen arvoista. Paitsi että jouduin tunnin jälkeen kysymään opettajalta jotain kurssitarjottimeen liittyvää ongelmaa ja ratkaistuaan sen hän vei vahingossa tärkeät paperini oman kaamean paperipinonsa mukana! Huomasin etten ole ainoa jolla on paperit vähän sotkussa. Hukattuani paperini, opettajan ja hukkuneissa papereissa olleet opettajan yhteystiedot olin uuden koulun labyrintissä vähän hukassa, mutta toisaalta se oli ihan kivakin tunne. Näin aikuisena saa enää niin harvoin olla eksyksissä! Tuli siis harjoiteltua ongelmanratkaisua ja tiedon etsimistä ennen kuin olen edes ostanut koulukirjaani.
 

Ehdin mukavan energisen päivän aikana kuitenkin pestä vielä muutaman koneellisen pyykkiä, ottaa parisataa tuotekuvaa skräppitavaroista ja muutenkin pyörittää tätä rutiinirallia. Joshua on onneksi parantunut ripulista ja oksennustaudista. Epäilen sittenkin että mahatauti johtui vanhentuneesta maidosta, koska koskaan ei ole tässä taloudessa sairastettu ilman että muutkin sairastuisivat! Mutta toisaalta siinä on huonotkin puolensa, että poika jaksaa taas juosta ja kiivetä joka paikkaan. Iltapäivällä yllätin hänet tiskaamasta astioita käsin! Erittäin vaarallisesti tuolin reunalla keikkuen. Täytyy kyllä myöntää että työntekoon on hyvä oppia jo varhain. Eihän tämäkään huusholli muuten pystyssä pysyisi.
  

Illalla pääsimme kotiin niin myöhään, että lapset juuri ja juuri jaksoivat kiivetä yläkertaan nukkumaan. Olipa kerrankin helpommat iltarutiinit ja talokin hiljeni heti! Mutta nyt olen jo saanut tarpeeksi työtunteja kasaan tälle päivälle joten lähden itsekin nukkumaan. Heippa!