Merkkipaalu saavutettu

Meillä on kotona saavutettu uusi merkkipaalu; Oliviasta tuli iso. Niin iso että pääsee kohta eskariin kun hammaskin lähti!
 

 
On se kasvaminen rankkaa! Viikon raukka liikutteli hammastaan ja söi entistäkin vähemmän kun kipu vain yltyi. Kohta oltaisiin tarvittu jo nenä-maha-letkua. Lohduttomasta odottelusta huolimatta en millään kyennyt edes nopeuttamaan prosessia, jo ajatuskin tuskan lisäämisestä oli kestämätön. Onneksi hampaat lähtevät yleensä luonnollisesti itsestäänkin. Ja alun tuskainen lohduttomuus ja kauhunsekainen inho muuttuu iloksi ja ylpeydeksi:
 

 
Siinä sitten riittikin ihmeteltävää loppupäiväksi!