Joulukorttiprojekti koulun myyjäisiin

Kyläkoulullamme oli eilen myyjäiset. Arvaatkos mitä meidän taloudestamme yleensä viedään myytäväksi?

No joo, kortteja tietenkin. En ole kummoinen leipomaan, lopetin sen jo kymmenisen vuotta sitten. Toki ehkä osaisin, jos vain olisi aikaa ja mielenkiintoa, en vain tiedä kumpaa on vähemmän. En ole mikään superäiti enkä yritäkään ehtiä kaikkeen! :) Hyvä selitys, vai mitä, sillä häipyy viimeisetkin syyllisyydentunteet! No, me olemmekin sitten hyviä asiakkaita leivonnaismyyjäisissä.
 

Lapset olivat edellisillä viikoilla tuoneet koulusta kyselylomakkeita, joissa tiedusteltiin mitä haluamme tuoda myytäväksi, ja kirjoitin jokaiseen kortteja. Mutta hups, aika hujahti kätösistä ihmeen vauhdilla, ja eilen aamulla kirpparipöytää siivotessa, tilauksia postittaessa ja kirjanpitoa valmistellessani asia tuli muutamaan kertaan mieleeni mutta työnsin sen aina äkkiä syrjään. Sitten iltasella, kun lasten läksyt oli tehty ja päiväruoat syöty, huomasin meidän kerrankin olevan valmiita reilua tuntia etuajassa! "Hei, tehdäänkö myyjäisiin muutama kortti?" kysyin lapsilta. Vastaukseksi tytöiltä sain iloista hyppimistä ja joo- ja jee-huutoja.

 
Ei muuta kuin juoksin portaat ylös ja keräsin sylillisen tarvikkeita: Yhden IKEAn puna-vihreä-raitaisen servetin, yhden luonnonvalkoisen paperin, eri sävyisiä punaisia ja vihreitä skräppäyksestä ylijääneitä kartongin palasia, liimapuikon, sakset ja paperileikkurin. Tuliko siinä kaikki? Niin, ja myöhemmin hain ruskean kartonginpalasen koska lapset halusivat joulukuusiin rungonpätkät, sekä punaisen mustetyynyn, koska punaiset kortit näyttivät mielestäni niin.. kirkkailta. Sotkin niiden reunoja vähän musteella ja tuli täydellisiä.

 
Ja sitten töihin! Ei kestänyt minuuttiakaan, kun pojatkin ryntäsivät askartelemaan. Sakset ja liimapuikko kiersivät pöytää - ja vain kerran syntyi liimapuikosta pieni kina, joka loppui siihen kun ikuistin sen sillä sekunnilla kamerallani ja sanoin laittavani kaupan blogiin, ha ha. Meidän lapset ovat oikeita himoaskartelijoita, ja muutama kymmenen korttia syntyi pikavauhdilla, kun yksi leikkasi paperileikkurilla korttipohjia, toinen saksilla kuusia ja kuusenrunkoja ja muut liimailivat. Näiden kuvien jälkeen annan ohjeet (superhelppojen!) servettikorttien tekoon:

 
Siinä ovat Nicholas (9) ja Nathan (6) sekä Alina (8) ja Olivia (5), jos et meitä vielä tunne. Taka-alalla näkyy kaksi vipeltäjää Jonah (3) ja Joshua (1) kerrankin oma-aloitteisesti viettämästä hiljaista lukuhetkeä.
 

Siis servettikortit... Olet varmasti kuullut servettiaskartelusta, kukapa ei olisi! Se on helpompaa kuin ikinä uskoisit, itsekään en uskonut ennen kuin kerran opin eräissä korttitalkoissa muutama vuosi takaperin. Servetistä otetaan valkoiset paperikerrokset takaa pois, jotta jäljelle jää vain ihan ohut kuva. Sitten liimapuikolla levitetään liimaa joko servetille (joka kylläkin venyy hirmu helposti!) tai kartongille (helpompi tapa, ellet ole liimailemassa monimutkaisia kuvioita). Sitten servetti lasketaan kartongin (tai puutarjottimen tai paperimassalaatikon tai minkä tahansa) päälle ja siloitetaan varovaisesti ettei alle jää kuplia. Jos servetti repeää, revenneen palan voi liimata kohdalleen, tai jos se venyy, sitä voi liikutella edes takaisin ennen kuin liima kuivuu. Harjoitus tekee mestarin!

 
Servettiaskartelussa täytyy ottaa huomioon pohjapaperin väri, koska servetti on läpikuultava. Eilinen servettimme oli punaisia ja vihreitä raitoja valkoisella pohjalla, ja halusin lopputuloksesta näkyviin myös valkoiset raidat joten käytimme vaaleaa pohjapaperia. Jos servetissä ei ole vaaleita kohtia, tai korttipohja on sopivan vaalea, voi servettikuviot liimata suoraan korttipohjaan! Niin yleensä teemme, mutta tällä kertaa liimasimme yhden servetin yhdelle kartongille ja leikkelimme siitä kolmioita. Vielä yksi tapa on jättää servettiin yksi tai useampia taustakerroksia, mutta kerrokset saattaa joutua liimaamaan yksitellen ellei liima imeydy kerroksesta toiseen. Tällä tavallasta kuvasta saadaan kuitenkin pehmeämpi kuin käyttämällä paksumpaa paperia pohjalla.

 
Lopulta tämäkin pikku korttirohmu huomasi mistä oli jäämässä paitsi, ehti tuhota vain yhden kortin ja pääsi sylistä katsomaan punaisten korttien reunojen inkkaamista. (Kyllä, hiukseni on vaihteeksi pätkitty lyhyiksi.) Viimeisessä kuvassa vielä lopputuloksia:

 
Kyllä noita kehtasi viedä myyjäisiin! Koululaiset kipaisivat koululle puoli tuntia ennen myyjäisiä viemään kortteja ja muutenkin järjestelemään myyntipöytiä. Meidän ihanalla pienellä kylällämme näihin tapahtumiin kerääntyvät kaikki kyläläiset vauvasta vaariin ja tunnelma on aina niin lämmin! Alkuun lauloimme kauneimpia joululauluja ja sekä kirkkaat että möreämmätkin äänet kaikuivat täpötäydessä juhlasalissa mahtavasti. Sitten oli kaikkien odottamat myyjäiset ja kahmimme sylit täyteen pullia, piirakoita ja kakkuja - pitää minunkin aina välillä täyttää pakastinta! :) Enkä voi antaa lasten kasvaa ihan ilman herkkuja vaikka emme itse leivokaan. Lopulta oli vielä kahvi-, torttu- ja riisipuurotarjoilut, lasten odottama karkkikioski ja ongintapiste sekä muuta ohjelmaa. Kyllä me asumme varmaan Suomen parhaalla kylällä!

 
Nukkumaanmenoaikaan aloimme lähteä kotiinpäin ensimmäisten vieraiden joukossa ja pukiessaan yksi koululainen kauhistui, että korttipinomme oli unohtunut takin taskuun! Tainnut raukka periä äitinsä pään. Eipä siinä mitään, kerroimme huolemme rehtorille ja levitimme kortit tyhjälle myyntipöydälle. Illalla Nicholas soitti vielä koululta kysyen korteille hintaa, ja vihdoin kotiin tullessaan hehkutti, että kortit oli myyty. Ah sitä onnea, varsinkin sen, joka oli kortit unohtanut takkinsa taskuun! :)

 
Toivon teillekin kaikille tunnelmallista joulunalusaikaa. Muistakaa osallistua ainakin yhteen joululauluiltaan tai joulukonserttiin, pikkujoulujuhlia unohtamatta! terv. Heidi