Elämäni onni kirpparilla!
Pysähdyin pihakirppiksellä ja minulla oli elämäni suurin kirppisonni mukana! Löysin vanhoja liinoja, joissa oli käsintehdyt pitsit ja nimikoinnit - olen haaveillut semmoisista jo vuosikymmeniä! Kierrellyt, etsinyt, ihaillut kuvista ja tosissani unelmoinut niistä. Ne varmaan yleensä kulkevat suvussa, mutta meidän suvussamme niitä ei niitä ole minun tietääkseni ollut. Nyt löysin kokonaisen pinon ja ne maksoivat vain 50 senttiä kappale, mutta minulla oli vain kaksi euroa (hah hah!) mukana, joten jouduin valitsemaan neljä kauneinta. Mutta mikä unelman toteutuminen! Nyt ne neljä kaunotarta kirkastavat päiviäni ja kaunistavat vitriiniäni olohuoneessa. Käyn varta vasten niitä joka päivä ihailemassa. :)
Näin pienissä kuvissa niitä saattaa olla vaikea erottaa, mutta vaikka lähes koko virtiini sisältöineen on "valkoista valkoisella" niin oikeassa elämässä kaikki näkyy ja erottuu kauniisti koska kaikki tavarat ovat valkoisen eri sävyjä ja eri materaalejakin. Puu, keramiikka, kristalli ja pellava heijastavat valoa kukin niin eri tavalla. Ensimmäisessä kuvassa on syötävän ihana, pieni, pyöreä, käsinvirkattu, kokonaan pitsinen liina savisen pääsiäsmunan alla. Se on vitriinissä katseen korkeudella, koska tämän asetelman kaikki esineet ovat minulle erittäin rakkaita. Helmikoristeltu lintunen on Ideaparkista ystäväni kaupasta Villa Rosmariinista, jonka voisin tuoda kokonaisuudessaan omaan kotiini. (Pukkikin onneksi tiesi sen jo viime jouluna!) Toisessa kuvassa on erittäin ohut, nimikoitu taskuliina Aalto-vaasin päällä. Tulipas Aalto-vaasillekin vihdoin joku tarkoitus ja tehtävä. Kolmannessa on juuri äidiltä synttärilahjaksi saamani kermakkosetin alla ehdoton lempparini, liina jossa on kaunein ikinä näkemäni pitsireuna. Minun pitää näköjään ottaa siitä lähikuva, kun ei näin kaukaa erotu.
Neljännessä kuvassa on vielä yksi taskuliina hienovaraisesti peittämässä alahyllyllä olevaa sekalaista pinoa sisustuslehtiä ja -kirjoja. Viereisessä kuvassa näette pienen apinani, joka ei jää mistään (varsinkaan kuvaushetkistä!) paitsi ja kiipeää joka paikkaan. Joshua on harmillisesti oppinut siirtämään tuolit strategisesti ja pääsee nyt lähes minne tahansa. Se alkaa olla vaarallista! Eilen aamulla minulla oli puuro hellalla kiehumassa ja kävelin muutaman metrin päähän nurkan taakse. Eipäs kestänyt montaa sekuntia kun kuulin tuolin jalkojen suhinaa lattialla ja juoksin takaisin siepatakseni pojan juuri kun hän oli melkein nostamassa kattilan kantta! Voi mikä pikku apina. Ai jai saa olla niin tarkkana hänen kanssaan!
Tänään Joshuli ei tehnyt mitään vaarallista, mutta sitäkin enemmän sitten hassuja juttuja. Paras taisi olla se, kun löysi ison kassillisen mummin tuomia omenoita. Joshua ajatteli että ne olivat erinomaisia palloja ja heitteli niitä seinään! Kyllä. Ja niin lujaa kuin olkansa takaa sai. Poika on niin fiksu, että tajusi jopa valita kaikista pehmeimmät (ja varsinkin muumiotautiset) omenat, koska ne lässähtivät hienoiten. Oli sitten kymmeniä omenamössöpaukkuja vessan ovessa, kuraeteisen ja kodinhoitotilojen seinillä ja lattialla. On se muuten ihmeellistä kuinka ne ehtivät jo tunnissakin aika hyvin jähmettyä! Sain sen selville koska en heti työkiireiltäni ehtinyt niitä pesemään. Tulipas kuitenkin niitä jynssätessä tehtyä päivän jumppa!
terveisin Heidi